tiistai 15. heinäkuuta 2014
Pikku hiljaa...
Kyllä mä tästä itseni keräilen, pikku hiljaa... Eilinen vauhtikestävyys ei ollut yhtään helppo, enkä niin etukäteen olettanutkaan. Tarkotus oli juosta 25min tasaisesti vauhdilla 12km/h eli 5min/km. Juoksuradalla tämä tarkoitti 2min/kierros.
Pari ensimmäistä kierrosta hölkkäilin ja verryttelin, jonka jälkeen nostin vauhdin suunniteltuun 5min/km. Ensimmäiset 4 kierrosta eli 8min, meni hyvin. Vauhti oli helppo pitää tasaisena ja tossu rullasi niin hyvin, että sekunnilleen olin käyttänyt 2 minuuttia kierrokseen. Mutta sitten se oma pää antoi periksi.
En ole mikään nopea missään lajissa. Mun geenit on varmaan määräytyneet niin, että mulla on enemmän lihassolutyyppejä, jotka ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että niillä pärjää paremmin voimaharjoittelussa. Oon hyvä sietää rasitusta matalimmilla sykkeillä ja pitkään kyllä. Saan annettua itsestäni irti paljon, kun oon vielä sykealueella, jossa on mukava olla tai suoritus kestää vain vähän aikaa. Mutta tälläiset kovat nopeat suoritukset, niin ei...
Hölläsin neljännen kierroksen jälkeen ja jouduin tosiaan taistelemaan itseni kanssa. Pettymys oli jälleen suuri. Miksi annoin periksi? Miksi en jaksa? Nostin vauhtia vielä kolmeksi kierrokseksi siihen 5min/km vauhtiin, mutta sen jälkeen hölkkäilin. Yhteensä tuli juostua 40min.
Ensi kerralla en lähde niin kunnianhimoisesti yrittämään täyttä 25minuuttia tuolla vauhdilla. Pakko se on hyväksyä, että en ole niin nopea enkä niin hyvässä kunnossa, että jaksaisin. Täytyy taas alkaa muistelemaan mistä sitä on lähdetty ja hyväksyttävä se, että vaikka kehitystä tulee, se ei tule sormia napsauttamalla yhdessä yössä.
Tärkeintä on se, ettei anna periksi ja yrittää uudelleen. Kyllä se päivä tulee ihan takuuvarmasti, jolloin suoritan tämän treenin alusta loppuun kunnialla. Omia heikkouksia voi ja tulee kehittää. Hyvä tietää missä sitä kehitettävää on eniten, mulla se taitaa olla ihan oma päänkestävyys. Kun mennään reilusti oman mukavuusalueen ulkopuolelle, sillon oon heikoilla. Haluun revanssin pian ja todistaa itselleni, etten aio luovuttaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti