![]() |
| motivaatiopolku? |
Oon kunnianhimoinen noiden treenien suhteen, mutta se ei ole pakonomaista suorittamista. En tee treeniä siksi, että se lukee treeniohjelmassa, vaan teen siksi, että ihan oikeasti haluan kehittyä. Ennen saatoin päättömästi suorittaa treenin "vähän sinne päin", kun "piti" suorittaa. Nyt teen kyllä kaikkeni, että siitä treenistä olisi muutakin hyötyä, kun heiaheiaan merkityt tunnit. Kun kehityksen on alkanut huomaamaan, siihen jää koukkuun.
Pt:n kanssa treenaamisesta on ollut todella paljon hyötyä siinäkin, että Juha huomaa mun heikkouksia ja niitä kehitetään. Juoksun kannalta tärkeitä lihaksia ja tekniikka. Eli mietin joka treeni, miksi treenaan, mitä lihasryhmää, missä pitää tuntua, ja mitä hyötyä siitä treenistä on. Jännä, että venyttelykään ei ole enää pakkopullaa, vaan huomaan tekeväni sitä esimerkiksi vähän työpäivienkin aikana. Siitä on itselleni tietynlaista hyötyä, siksi teen sitä.
Esimerkkinä vaikka juuri venyttely. En venyttele ajattelen vain, että siitä on hyötyä. Vaan ajattelen nykyään, mitä hyötyä siitä on. Konkreettisia asioita. Jos en venyttele -> saan niitä päänsärky kohtauksia kesken rankan treenin, esim. kyykätessä -> treeni jää kesken -> en kehity. Ja sen venyttelyn suoritan niin, että siitä on jotakin hyötyäkin, en hutaisten, vaan keskityn siihenkin. Ihan kuten mihin tahansa muuhunkin treeniin.
Aika iso ajattelutavan muutos, joka saa mut treenaamaan kehittävästi. Se motivoi.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti