Espoo rantapuolikas

Ensin se näytti mielenkiintoiselta, sitten se näytti houkuttavalta. Tuli haave, joka muuttui unelmaksi. Jollain tapaa asiaksi, joka pitää käydä läpi jossain vaiheessa elämän aikana. Sellaisen to do- listan kärkipaikalla tämä on keikkunut jo jonkin aikaa.

serkukset valmiina

Espoo Rantapuolikas 20.09.2014
02:11:35
keskivauhti 06:14min/km

10,55km: 01:03:25, 06.01min/km
maali:  02:11:35, 06.28min/km

Kuten näistä voi hyvin päätellä, ensimmäinen puolikas meni hyvin ja fiilikset olivat hyvät. Sitten tuli seinä ja lopun pystyykin päättelemään viimeisen kympin vauhdeista. Hyydyin.

Lähdössä jännitys ei todellakaan ollut pientä. Tällaisen jännittäjän piti käydä kolme kertaa wc:ssä ennen lähtöä.... Suuta kuivasi jo lähtöviivalla. Kuitenkin lähdössä oli hyvä fiilis, hyvää musiikkia kuunnellen sain hyvän draivin päälle.

Lähdössä serkkuni halusi kauemmaksi toisen lähtöryhmän perään. Oma ajatukseni oli aluksi lähteä 2.00 tähtäävän jäniksen perään, mutta jostain syystä päädyin lähtöryhmän 2.10 tienoille. Virhe. Jumiuduin täysin ja ainoa vaihtoehto ensimmäiselle kilometrille oli mennä porukan mukana. Vauhti oli jotain 06.16 luokkaa ja pieni paniikki alkoi iskeä. Tein paniikki ratkaisun, ja aloin ohittelemaan porukkaa vasemmalta pusikoiden kautta. Toinen kilometri sujui jo hieman nopeammin, mutta ruuhkaa oli edelleen, toisen kilometrin vauhti oli 6.02. Tiesin, että vauhtia on kirittävä, jos haluan pystyä tavoitteeseeni.

Kolmannen kierroksen vauhti oli 5.50, Tässä välissä tuli jo ensimmäinen huoltopiste ja suunnitelmien mukaan nappasin vettä. Hyvä fiilis. Neljäs kilometri sujui jälleen hyvin, vauhdissa 5.54, viides 5.56, kuudes 5.56, seitsemäs 6.08, samoin kahdeksannen ja yhdennäksen. Tuossa kahdeksassa kilometrissä tiesin odottaa kannustusjoukkoja ja siellähän vanhempani ja tätini kovasti huusivat ja kannustivat. Muistan tässä vaiheessa ajattelevani, että otanko vettä vai pitäisikö sittenkin ottaa energiajuomaa. Mietin ja harkitsin ja lopulta tartuin viimeiseen energiajuomamukiin ennen vesipöytää. Hörpin muutaman kulauksen ja heitin loput pois. Vatsa meni samantien sekaisin ja tästä alkoi ensimmäinen heikko hetki. Tässä vaiheessa ilmaantuivat myös ensimmäiset rakot jalkoihin, mutta kovin pahasta tilanteesta ei kuitenkaan vielä ollut kyse. Sykkeet aikalailla 170-180 pinnassa näillä kilometreillä. (Myöhempiä sykkeitä en enää pystynytkään hyödyntämään, sillä sykelähetin ei saanut kunnolla signaalia ja näytti mitä sattui.)

Kymmenes kilometri meni vauhdilla 6.11  ja kun puoliväli koitti, ajattelin vielä että kaikki mahdollisuudet on noin kahteen tuntiin. Tein suunnitelman: 15kilometriin asti juoksen n. 6.00min/km vauhdilla ja siitä eteenpäin avaan siivet ja painan kaasua. Olin jo huomannut tavoiteeni järjettömyyden, joten en väkisin enään pyrkinyt alle kahteen tuntiin. Otin tavoitteekseni juosta siihen kahden pintaan.

Yhdestoista kilometri vauhdilla 6.08. Jostain syystä en millään saanut riittävää vauhtia pidettyä. Vanhempani jälleen kannustamassa ja energiaa riitti vielä hymyyn asti. Jalat olivat tulessa, kun kengät olivat hiertäneet jalkani auki. Taistelin varpaiden kipua vastaan tietämättä, että tuleva henkinen taisto olisi vielä jotain paljon pahempaa...

12. kilometri 6.13 ja vauhti sen kuin hidastuu. 13. kilometri 6.16 ja tässä vaiheessa tuli totaalinen seinä. Iski, kuin kirkkaalta taivaalta. Muistan ajatelleeni jo tässä, että nyt kaikki tavoitteet roskapönttöön. Kunhan pääsen maaliin. Tosin jokin kunnianhimo ajoi eteenpäin juokemalla, vaikka teki jo mieli kävellä.

14. km 6:26. Tämän jälkeen huoltopiste, jossa muistaakseni pysähdyin ensimmäisen kerran. Oli pakko saada juotua kunnolla. Join sitten ihan liikaa energiajuomaa sekä vettä. Vatsassa alkoi hölskyä ja ensimmäiset lihaspistokset tulivat. Hidastin tarkoituksella reiluusti lisää, heitin musiikit pois korvilta ja keskityin hengittämään. Se auttoi ja pistokset katosivat. Vauhtia en sen sijaan saanut millään lisättyä, vaan 15. kilometri sujui vauhtia 6:35min/km. Tässä vaiheessa Stubb oli pyörällänsä matkan varrella kannustamassa ja muistan, että olisin tehnyt mitä tahansa, että Stubb olisi ottanut minut pyörän tarakalle ja kyysännyt maaliin. Jalat jatkoivat kuitenkin, kun pää käski.

16.km vauhtiin 6.25. Sykevyö ei edelleenkään pelaa. Näyttää mitä sattuu (120). Maisemat ovat kauniit, mutten pysty nauttimaan niistä. Tuntuu niin pahalta. Aurinkoinen sää ei ole juttuni juoksulenkillä, ei yhtään!! 17.km 6.34. Odotin seuraavaa huoltoistettä, kuin kuuta nousevaa. Päätin, että siellä pysähdyn jälleen juomaan kunnolla. 18.km vauhtiin 6.26 ja tämän jälkeen kuulin jonkun huutavan, että 300metriä seuraavaan huoltopisteeseen. Tuo 300m tuntui J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-N pitkältä. Tieto siitä, ettei ole enään paljon maaliin, ei helpottanut yhtään. Olin valmis luovuttamaan koska tahansa, mutten tehnyt sitä. Mietin vain hengitystä ja jalat jatkoivat. En missään tapauksessa olisi antanut periksi. Ajatuksissa maali ja ensimmäinen juostu puolimaraton. Ikinä, ikänä en lopettaisi ennen maalia. Porukkaa meni ohi vauhdilla, monet pystyivät jopa keskustelemaan keskenään. Itse jouduin keskittymään, etten kompuroisi omiin jalkoihini :D

19.km:llä vauhtia oli enää keskimäärin 6.44. Vaikka kuinka yritin puristaa loppukiriä viimeisille kilomerille niin ei lähtenyt. Ajattelin vain, että ikinä en enää osallistu yhteenkään puolimaratoniin. Päätin jo, että alan juosta pelkkiä kymppejä :DD 20.km ja vauhtia 6.42. Vaikka olin rikki, väsynyt, valmis pyörtymään, sain jostain edes vähän puhtia maaliin saakka, vauhtia hitusen enemmän, eli 6.13. Maalissa rohmusin banaania ja join urheilujuomaa puolisen litraa. Olin jumissa päästä varpaisiin. Jalat olivat tulessa kenkien hirtymistä. Enpä ole koskaan saanut niin pahoja rakkoja, eikä ole aiemmin kysytty henkistä kanttia niin kuin nyt juoksun aikana.

Kuitenkin siinä maalissa istuessani konkretisoitui kaikki se, mitä olin harjoitellut. Tiesin mitä pitäisi tehdä toisin, jotta kokemus olisi mielyttävämpi. Haluanko enää kokea tätä? Kyllä! Vaikka muutama minuutti aiemmin olin päättänyt tämän olevan täyttä kuraa, muuttui maalissa fiilis täysin. Haluan revanssin!!

väsyneenä maalissa.