staattiset vatsat 1min pito, 1min taukox3
Muistan viime kesänä, kun töissä aikani kuluksi aina silloin tällöin mittailin mun verenpaineita. Mun leposyke oli aina jotain 70 luokkaa. Olin melkein vuoden valvontayksikössä töissä, jossa omia verenpaineita ei voinukaan samalla tavalla mittailla, joten oon ollut autuaan tietämätön mitä mun verenpaineet saatika sykkeet on ollu. Myöskin mun sykevyö oli piiiitkään poissa käytössä, kun siitä oli patterit loppu enkä jaksanut viedä sitä huoltoon.
No, nyt olen jälleen saanut verenpainemittarit käyttöön ja aina silloin tällöin töissäni niitä mun paineita mittaillut. Sillain, kun oon tehnyt töitä ja istuutunut hetkeksi alas, niin mun leposyke on 50-56. Ja joka kerta, kun mittaan niin sama juttu. Kivasti on tämä urheilu vaikuttanut! :)
Toisaalta, liikunnan aikana mun sykkeet huitelee ihan mielettömän korkealla. Tollanen yhden tunnin lenkki 10km/h vetää mun keskisykkeet 160-170 tasolle. Tänään lenkillä lähdin melko kovaa liikkeelle ja sykkeet oli 180 tasoa. Hidastin pariksi kilometriksi melkein kävelyvauhtiin, jonka aikana sykkeet laski vaan 150-160 tasolle. Loppuun taas pääsin kiristämään vauhtia ja tadaa: sykkeet 170. Ei kuitenkaan tee pahaa ja juoksu tuntuu hyvältä. Kuulostaa vaan kovin korkeilta...
Tämän päiväisen lenkin aikana mulle iski jälleen kova kylkipistos. Epäilen sen johtuvan siitä, että aloitin liian kovaa ja sitten jouduin välillä pysähtymään liikennevaloihin ja siihen, kun eräs pysäytti mut kesken lenkin kysymällä jostain avaimesta, joka lojui maassa. Ehkä näistä johtuen hengitysrytmi ei ollut ihanteellista ja kylkipistos iski. Olin juossut tässä vaiheessa n. 20min ja harmitti todella kovasti, kun vauhtia piti hidastaa lähes kävelyvauhtiin. Päätin sitten testailla samalla noita sykkeitä ja Juhan antamia vinkkejä, kuinka pistoksesta pääsee eroon. Mietin, että jos olisin esimerkiksi puolimaratonilla, tuntuisi aika pahalta keskeyttää huonon hengitystekniikan ja siitä johtuvan kylkipistoksen vuoksi. Siispä syvät hengenvedot ja jälleen hengityksen rytmittäminen juoksurytmiin sopivaksi. Muutaman kilometrin sain hölkötellä todellakin melkein pikakävelyvauhtia, jonka jälkeen huomasin kivun olevan poissa ja sain nostaa vauhtia taas reippaasti. Loppu matkan sitten keskityinkin täysin siihen hengitykseen ja fiilis oli kotona loistava! Vauhti oli loppujen lopuksi sama, kuin viime viikolla aamuyöllä. Matkakin oli sama :D Eli vaikka jouduinkin hidastelemaan niin vauhti oli siinä hiukan yli 10km/h. Koskaan ei pidä luovuttaa!! ;)
Kotona sitten vielä tein staattiset vatsat ja venyttelin. Ja tietty hyvää ruokaa <3 Maitoa, banaania ja tonnikala-feta-pähkinä-salaattia.
 |
| Omnom |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti