Keskisyke 169, max. syke 188
Kauheen kiva, kun laitoin kännykästä sportstrackerin päälle ennen lenkille lähtöä ja viimeiset metrit ennen kotiovelle pääsyä musiikki alkaa tök-tök-tökkiä ja kännykkä sammuu. Sinne meni siis lenkin tiedot, ei matkaa, ei nopeutta. Kyllä sapetti/sapettaa. Miksi?
Juoksu, niin kuin mikä tahansa muukin urheilulaji, on sellainen, ettei aina kulje samalla tavalla. Joskus on energiat vähemmällä, edelliset kilsat painaa vielä jalkoja, vähemmän unta alla, fiilis ei ihan kohdillaan... yms. Ei vaan ole kahta samanlaista päivää juoksufiilistä ajatellen. Miksi siis on niin tärkeää mitata sitä matkaa ja matkanopeutta joka lenkki?
Mulla on sellanen ongelma, että tuijotan ihan liikaa sitä nopeutta, jota juoksen. Masennun, jos se on liian hidasta. Kesken lenkin saatan kirittää vauhtia nopeammaksi, jos vauhti siihen saakka on ollut liian hidasta. Tästä aiheutuu kova rasitus, eikä juoksu tunnu enää viimesillä kilometreillä niin nautinnollisilta. Kuitenkin urheilussa nautin nimenomaan siitä fiiliksestä, mikä siitä aiheutuu. Ei tunnu niin hyvältä maalissa, jos on aivan loppu ja jalkoja hapottaa. Sen sijaan, jos oon menny sen hetkisellä kuntotasollani sopivaa vaihtia, niin endorfiinit on taattuja, kun oon perillä ja sen matkan aikana.
Eli voisin ihan testi mielessä välillä jättää tuon sportstrackerin pois ja mennä vaan fiilisten mukaan. Kyllä se kunto sieltä nousee. Paremmilla fiiliksilläkin kuin pakotettuna. :) Silloin tällöin voi toki mitata, niin tietää vähän missä mennään, mutta ei se vauhdin kyylääminen oo se itse tarkotus.
Juha on hyvin tässäkin ohjeistanut, että mun pitää juosta aikaa, ei matkaa. Jos on pitkis kyseessä, niin juoksen sen 1,5-2h, en mitään tiettyä matkaa. Se matka on mitä on. Tokihan sitä sportstrackeria voi päällä pitää mielenkiinnosta, mutta sitten siitä pitää osata olla välittämättä. Sama pätee salilla painoihin: ne painot on mitä on, joka kerta voi olla eripainot, riippuen siitä minkälainen fiilis ja energiataso on. Tärkeintä on, että maksimitoistot osuu 6-8 toiston sisään ja viimeinen viedään sinne failureen. Eli jos edelliskerralla olisin kyykänny 35kg:lla, se ei tarkoita sitä, että automaattisesti mun pitää latoo vähintääkin sama määrä niitä painoja sinne tankojen päätyihin.
Pitää keskittyä olennaiseen eikä epäolennaisuuksiin. Kukaan ei voi tulla mulle sanoo, mitä vauhtia mun kuuluisi juosta. Mä juoksen sitä vauhtia, mikä mulle tuntuu hyvältä :)
And that's the way the cookie crumbles!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti