Tänään oli ensimmäinen virallinen Personal Training-treeni Juhan kanssa. Alotettiin kulmasoudulla ja kyykyllä. Kyykyt tehtiin omasta toivomuksesta vapaalla tangolla, ei siis smithiä enää. "Homojen hommaa" ;) Sain tehtyä puuduttavien jumppasarjojen jälkeen (pelkkä tanko) 50kg tangolla toistoja muistaakseni jotain 5-10 väliltä. En tosiaan laskenut niitä toistoja, kaikki energia meni kyllä liikkeen suorittamiseen. Viimeinen toisto johti pyllähdykseen, eli ihan loppuun saakka mentiin. Treenityyli/-taktiikka oli siis aivan erilainen, kuin omassa treeneissä. Kun oon tehnyt omaa treeniä, oon laittanut tankoon yht. 30kg. Eli heti pt:n kanssa tuli 20kg lisää, joka kertoo jo jotain omasta päästä ja uskosta itseensä...
Kyykkyjen jälkeen oli intervallien vuoro juoksumatolla. Vatsaan pisti ja oli tunne, etten ollut koskaan juossutkaan. Niin mikä Bodom, millon?? Juoksun jälkeen syke oli 156, ei edes kovin paha. Ulospäin näytin pahemmalta... :D
Naama punaisena jalat hapoilla Juha päätti hapottaa lisää jalkoja. Maksimisykkeet kehiin! Minä juoksin ja vedin minkä jaksoin (huonosti) ja Juha veti ja hidasti sitä. Ei ollut pyörtyminen kaukana. Päätä koeteltiin ja läpäisin sen testin huonosti. Loppuun burbeeta ihan tarpeeksi monta toistoja ja jäähdyttelyt juoksumatolla.
Olin niiiiin pettynyt itseeni ja omaan kestävyyteeni. Viime syksystä paino on pudonnut kymmenen kiloa ja juoksukunto muutamasta sadasta metristä on noussut yli kymmeneen kilometriin. Olisin uskonut, että olisin pystynyt parempaan. Juha jotain totesi, että olisi luullut mun olevan kovempi tyttö, siis pään kestävyyden kannalta. Nimittäin päätähän tässä pitää kehittää ja paljon. Se on se pää, millä treenataan, kroppa jaksaa kyllä.
Mua vähän nolottaa se valitus ja kitinä, mikä musta lähti. Ens kerralla meen enemmän latautuneena sinne ja käännän sen kitinän voimaksi. Mä en ole mikään luovuttaja.
Eli pt on just se mitä mä tarviin. Tarviin jonkun, joka vetää mut limitille ja äärirajoille. Siitä mä maksan, en maksaisi jos mulle ei olis tullut sellasta kamalaa oloa. Eihän siinä olisi mitään järkeä sillon. Mä tein kaikkeni ja annoin parhaani, mihin tänään kykenin. Ens viikolla pään kestävyys on jo parempi. Joka kerta se rima nousee. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti