Itsevarmuus juoksuun kasvamassa

Ei voi olla totta! Lähdin eilen illalla kävelylenkille, kävelin noin 3km, jonka jälkeen tuntui siltä, että haluttaisi juosta. Nostin loivaan ja pitkään ylämäkeen rennoksi hölkäksi ja siinä mäkeä juostessa huomasin, että tuntuupa suhteellisen kevyeltä. Jatkoin juoksemista, lopulta juoksin kotiin saakka. Juoksua tuli n. 3km. Ensimmäinen kokonainen juostu kilometri tuli vauhtia 9,06km/h, seuraava 9,27km/h ja loppu 500m vauhtiin 11,08km/h. Eikä tuntunut edes pahalta!

Juoksuitsevarmuus on tämän viikon aikana noussut hurjasti. Jotenkin sitä tyhmänä on vertaillut tämän hetkistä juoksukuntoa viime vuoden kuntoon ja masentanut, kun juoksu ei ole kulkenut juuri lainkaan. Päin vastoin on nyt, kun myönsin itselleni, ettei kunto ole missään tapauksessa samaa tasoa kuin ennen. Ja heti tuntuu paremmalta! :D Kyllähän se motivaatiota lisää taas tähänkin touhuun. Tällä kertaa en aio ottaa mitään paineita mistään, asenne on täysin eri kuin viime vuonna, jolloin suoritin enemmän, kuin nautin.

Kuva tämän vuoden naistenkympiltä

Rentous on se mitä haluan juoksusta hakea, en väkisin suorittamista. Tuntuu oudolta miten kolmen kilometrin juoksemisesta voi olla niin iloinen, mutta kun se tuntui niin hyvältä. Sitä se ei ole ollut pitkään aikaan. Olen iloinen tästä positiivista muutoksesta.