Kun kroppa antaa periksi

Tänään postista tuli iloista postia!

Eipä ole enää montaa päivää tähän tapahtumaan ja täytyy sanoa, että todella innolla odotan! Kun tämä päivä muutenkin koittaa, tarkoittaa se samalla vanhan työn taakseen jättämistä ja uuden aloittamista. Jotenkin olen ajatellut tämän tapahtuman toimivan nollauksena koko alkuvuodelle ja toivotan kyseisen juoksun myötä syksyn alkavaksi, haha :D Antaa uusien tuulien puhaltaa ;)

Tänään ohjelmassa olisi ollut PK-kevyt 45min, mutta jo eilen tunsin aivan kaameaa lihaskipua koko kropassa, varsinkin jaloissa. Tänä aamulla kun heräsin, niin morjens! Olen tiedostanut kyllä jo aiemmin miltä lihaskivut tuntuvat, mutta tänään olen tehnyt enkat tällä saralla. Illalla kokeilin lähteä lenkille varovaisesti, mutta noin 5minuutin jälkeen säärien etuosat pamahtivat sellaiseen kramppiin, että luulin kaatuvani siihen paikkaan. Hölkkäilin ja kävelin, venyttelin ja hieroin: ei mitään apua. Äkkiä kotiin ja suunta kohti salia, että saisin tehtyä edes yläkropan treenin, kun treeni-intoa riitti. Eipä ollut salin aukioloajatkaan puolellani, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kotijumppa. Ei käsipainoja, ei kahvakuulaa... Kaikki vanhempieni luona. Jumppamatto oli, joten 40 minuutin ajan punnersin ja tein vatsoja :D Huomenna on sitten muutama muukin paikka kipeänä ;)

Täytyy kyllä myöntää, että hiukan laittoi jälleen miettimään kehonhuoltoa ja arvostamaan sitä, että olen hyvin säilynyt vammoitta. Olen muistanut kyllä venytellä, mutta voihan sitäkin aina lisätä. Luulen, että tämän lihasjumin aiheuttajana oli keskiviikon pt-treeni, jossa treenattiin niin erilaiseen tyyliin mihin olen tottunut. Mm. yhden jalan hypyt ja loikat. Olen tainnut viimeksi hyppyä ruutua ala-asteella, ei taida auttaa tässä asiassa :D Nyt kärsitään. Toivon, että huomenna kivut alkavat jo hellittää, jotta vauhtikestävyystreenini onnistuu paremmin kuin tämän päiväinen.