Elokuun pimenevät illat

Tulin iltavuorosta, poljin kotiin ja lähdin puolen tunnin lenkille pimenevään elokuun iltaan. I.H.A.N.A.A <3 Perjantai-ilta, kello 22.30... Rakastan pimeneviä iltoja; kaupungin valot, äänet, hajut ja maut. En ole hullu, mutta kyllä työpäivän päätteeksi kaikkien aistien herkistäminen ulkona on jotain aivan täydellistä. Siinä pyöräillessä kotiin päin sekä lenkillä juostessa mietin, että mitä kaikkea koen juuri sillä hetkellä.

Miltä kaupungissa tuoksuu perjantai-iltana, Elokuun iltahämärässä? Ravintoloiden tuoksut, pizza, hajuvesi, tupakka. Sen yhden raflan ohi ajaessani tunsin ruoan tuoksun ja melkein kuvittelin astioiden kilinän ravintolan sisällä sekä ihmisten alkuillanvieton äänet. Hetkittäin on ihan hiljaista ja kuulen vain tossujen tömähtelyn asfalttia vasten. Röykkiö nuoria tulee kadulla vastaan ja sen hiljaisuuden täyttää iloinen puheen sorina. Alkusyksy, ihanan viileää. Meri-ilma, hento tuulahdus... On niin hyvä olla.

Töissä joudun kohtaamaan päivittäin ihmisten sairauksia. Kohtalot ovat väliin niin rajuja, että laittaa todellakin arvostamaan omaa terveyttään. Klisee tai ei, mutta nauti tästä hetkestä, on paras neuvo mitä kannattaa myös aktiivisesti toteuttaa. Elämyksiä minä en ainakaan saa kotisohvalta tv:n äärestä, vaan jostain ihan muualta. Jännä, että koko kesänä ei ole paljoa tv:tä tässä taloudessa katsottu.

W on S-joella kisaamassa, niin saan nyt omaa rauhaa täällä kotona. Nautin yksinolostakin paljon, tänä iltana kynttilän valossa <3

Huomenna on Runner's Twilight, mikä tarkoittaa itselleni 10km:n juoksulenkkiä tuolla tapahtumassa. Pitäisikö siihen jotenkin valmistautua? Itse valmistaudun juurikin näin: nauttien!