 |
| Viime kesän Hanian reissulta |
Viime viikot on varmaan ensimmäisiä kertoja ikinä, kun en ole merkinnyt liikuttuja määriä mihinkään. Oon jotenkin niin suorittaja-tyyppiä. Tykkään tilastoida kaikkea ja tarkkailla kehitystä, sillä se on motivoinut jatkamaan. Nyt oon jostain syystä, tiedostetusta tai tiedostamattomasta, jättänyt merkitsemättä mitä oon liikkunut ja milloin, kuinka paljon. Lähdin viimeksi juoksulenkille jopa ilman sykemittaria. JA KÄVELIN, kun alkoi tuntumaan niin pahalta. Uskomatonta!
 |
| Hania, 2015. Sykemittari sielläkin kädessä. |
Ennen mun lenkin ja koko päivän olisi pilannut se, jos olisin kesken lenkin vaihtanut kävelyksi tai matka olisi jääny liian lyhyeksi tai vauhti liian hitaaksi. Sanomattakin selvää, että nyt on ollut jotenkin helpompi olla.
Viime viikolla mulle tuli työvuorojen takia sellainen tilanne, etten päässyt 3-4 päivään treenaamaan mitään. Mulla olisi siinä välissä ollut ehkä mahdollista mennä, mutta nukuin mieluummin. Ennen olisin varmasti mennyt, mutta nyt tuntui paremmalta vaihtoehdolta jättää välistä. Tänään, kun sitten oikeesti oli energiaa ja aikaa käydä salilla, menin sinne hyvällä mielellä. Ehkä alan pikkuhiljaa oppimaan olemaan stressaamatta tästä. Mutta ehkä mä en vielä lupaa mitään, kohta oon kuitenkin uuden haasteen kehittäny itelleni. Toivottavasti en. :D
Täähän kuulostaa erityisen hyvältä! Onni on kuunnella itseään ja tehdä ratkaisuja omaa hyvinvointia tukevaksi. Suorittaminen juoksuttaa meitä vuosi toisensa jälkeen vaan oravanpyörässä.. :)
VastaaPoistaNäin se on! :)
Poista