Miksi lomalla on aina niin kiire?

Eilinen päivä meni koko ajan jotakin puuhaillessa. Aamulla herätyskello soi klo 8, ihan vaan siitä syystä, että pääsisin syömään ajoissa ennen juoksulenkkiä, jonka olin suunnitellut aamulle. En tiedä voiko aamulenkiksi kutsua juoksulenkkiä, joka juostaan aamupäivällä? Pitäisi varmaan laittaa herätyskello aamuyöllä soimaan, jotta voisin juosta virallisesti "aamulenkin" :D Tyhjällä vatsalla en juokse, ei kykene.

Kuitenkin, lähdin aamulla/aamupäivästä suunnitellusti juoksemaan kohti Kivenlahden venesatamaa. Lämpöasteita mittari näytti 18 ja aurinko paistoi. Laitoin pitkät juoksutrikoot, juoksutopin ja siihen päälle hupparin. Olisi pitänyt laittaa shortsit ja t-paita. Oli meinaan pikkusen kuuma! Tuossa Sundsbergin kohdalla on piiiiitkä ja suht jyrkkä ylämäki, jonka aikana juostessa aurinko porotti suoraan kohti. Siinä oli sellainen pieni hetki, kun ajattelin tän typerän uuden harrastuksen loppuvan justiinsa tähän paikkaan. Sitä mäkeä vaan riitti ja riitti, huppari hikeentyi ja alkoi ahdistamaan ihan kunnolla. Siinä puolessa välissä mäkeä mä aloin toisella kädellä riisumaan sitä pois ja toisella kädellä pitelin kännykkää ja käsivarteen kiinnitettävää koteloa, niin että kuulokkeet kuitenkin pysyivät korvilla. Samalla kun yritin juosta ja taiteilla sataa asiaa samaan aikaan, mun ajatukset hetkeksi unohtu siitä, kuinka pahalta se nousu siinä jalkojen alla tuntui. Meno oli tuossa kohden todella hidasta, mutta ei sen väliä. Pääasia, etten luovuttanut vaan jatkoi juoksemista.

Loppumatka sujuikin todella hyvin. Koko 7,44km:n reitti oli päällystetty asfaltilla, mutta mihinkään ei sattunut eikä pistänyt. Kenkinä käytän Asics Gelnimbus 15, ja niiden kanssa ei ole kertaakaan tullut ongelmia. Kyllä juoksu on mahtavaa! ;) Ne huonotkin hetket (kuten tuo ylämäkijuoksu-hetki) tekevät osansa siitä, miksi juokseminen on niin hienoa. Kun niistä hetkittäisistä pahoista tuntemuksista pääsee yli ja huomaa, että kroppa kyllä jaksaa ja, että kaikki on päästä kiinni. Se tunne, kun ylittää sen oman mukavuusalueen ja huomaa selvytyneensä siitä. Ihan mahtavaa.

Lenkin pituus oli siis 7,44km, pidempääkin olisin mennyt, mutta maali tuli vastaan ;) Keskivauhti 9,5km/h eli 06:18min/km. Tuollaista sopivaa vauhtia, että lenkistä jäi hyvä fiilis, enkä vetänyt kuolemaa perille päästyäni. Molelle tällainen vauhti on hidasta, ja niinhän se onkin. Mutta mun aloitustasoon nähden tosi hyvin. Pikku hiljaa.

Satamaan päästyäni kävelin vielä läheiselle Teboilille hakemaan evästä, jottei lenkki päässyt valumaan hukkaan. Sitten auttavaksi kädeksi mastojen valmisteluun. Toimin myös valokuvaajana ja jossain vaiheessa pääsin pujahtamaan purjeveneelle viilentämään jalkojani jääkylmään veteen. Hyr.

Merimiehet mastotalkoissa

Iltapäivällä käytiin vielä katsomassa Hoasin tarjoamaa opiskelijakämppää Helsingin Talissa. Ehtihän sitä myös vetäistä 5km:n kävelylenkin samalla, kun geokätköiltiin ja käytiin loppuhiomassa omaa kätköä ;) Kirkkonummelaiset ja lähistöllä asuvat voivat vitträskistä käydä tuon poimimassa. Myös isovanhempien luona kahvittelu, kaupassa käynti ja grillaaminen onnistui samalle päivälle.

Sanomattakin selvää, että tänään nukuin pitkään :D Aamupäivästä lähdin taas satamaan auttamaan vähän.