pakkolepoa ja työtä

Oon ollut aivan uuden työn lumoissa ja juokseminen (muusta liikunnasta puhumattakaan) on jäänyt taka-alalle. En ole jaksanut miettiä tai suunnitella, vaan olen liikkunut täysin fiiliksen mukaan. Pieni viikon pakkolepo kuitenkin tuli viime viikolla, sillä stressi, puolimaratonin juokseminen, heikko lihashuolto, kylmä ilma + 1km uintia pääpystyssä rintauinti-tyylillä aiheutti totaalisen niskajumin. Noidannuoli? Pää ei kääntynyt mihinkään ja kipu oli sietämätön.

Ja vaikka viikon aikana en liikkunut juuri mihinkään, tekemistä on ollut aivan mielettömästi. Ollaan sisustettu puoli kotia uusiksi ja muutenkin tuntuu, että aika lentää... Luulen, että tämä päivätyö osittain tekee sen, että päivät ovat hurjaa vauhtia edenneet ja aina tuntuu olevan viikonloppu. Siis huomenna on TAAS perjantai??

Jos nyt jotain toivon, niin se olisi se, että osaisin pikkuhiljaa rauhoittua ja palata pian ajattelemaan muutakin kuin työtä. Pää on täynnä kaikkea uutta opittua, mutta se tieto ei kohta enää uppoa eikä varastoidu, jollen kohta ala ajattelemaan jotain muutakin. Voisi sitä vaikka aloittaa suunnittelemalla syksyn liikuntakuvioita. Mikä on seuraava tavoite?

Kesän kahvakuulatreenejä. Mitäs seuraavaksi?